80-vuotisjuhlavuosi

Juhlavuoden 2003 ryhmäkuva

80-VUOTISJUHLAKONSERTTI

​

Teksti: Puheenjohtaja Minna-Maija Jokisalo

​

Juhlakonserttiin valmistautuminen ei ollut pelkkää laulujen harjoittelua. Vaikka musiikillinen puoli on koko kuorotoiminnan ydin, niin stemmojen harjoittelun ympärille mahtuu paljon muutakin. Juhlakonsertin markkinointiin paneuduttiin perusteellisesti. Syksyllä 2002 perustimme työryhmät valmistelemaan juhlakonsertin ja -vuoden eri osa-alueita. Oli markkinointi-, historia- sekä puku- ja kunniamerkkiryhmä. Sihteeri ja rahastonhoitaja pitivät huolta tilavarauksesta ja raha-anomusten teosta. Kuorolaisten kesken oli järjestetty lippujen myyntikilpailu, oli lähetetty kutsuja, levitelty kaupungille julisteita, paikallisiin lehtiin laitettu konserttimainokset, torimainos pystytetty ja myös saatu lehdistöjulkisuutta. Riittäisikö naiskuorolaululle kuulijoita?

Halusimme tehdä tilaisuudesta aidon juhlan ja panostaa myös näyttävyyteen. Pukuryhmä oli laittanut syksyllä vireille pukujen suunnitteluprosessin Lahden Muotoilu-instituutin kanssa. Opiskelijoiden pukuehdotuksista lähdettiin viemään eteenpäin parhaaksi valittua, Suvi Matinaron luonnosta. Lopulta keväällä sauman paikat ja nappien määrä oli saatu sopiviksi meille kaikille noin neljällekymmenelle naisihmiselle ja tyylikkäät ja muunneltavat asut Virkkeen kankaista olivat valmiit. Kuorolaisten nuotit olivat uusissa, siisteissä Osuuspankin esiintymiskansioissa. Kunniamerkit odottivat jakohetkeä. Olimme hälyttäneet paikalle kosmetologioppilaita ehostamaan kaikki halukkaat ja kysyneet urakkatarjouksia paikallisilta kampaamoliikkeiltä. Konserttitalon eteisaulaan Veikko Siira oli koonnut ja pystyttänyt valokuvanäyttelyn kuoron historiasta. Kakkosaltto Pirjo Hermunen puolestaan oli loihtinut lavalle hienon miljöön, johon kuului lukunurkkaus pöytineen, nojatuoleineen, mattoineen ja pienine pöytälamppuineen. Siihen asetelmaan oli konsertin juontajan tarkoitus asettua. Lukunurkkauksen ja esiintymislavan erotti kevyt seinäke – ja niitä yhdisti pukujemme sävyinen violetti kangas, ”ajan virta”. Hehkeää kuoroa oli saatu kuvaamaan ammattilainen digitekniikalla. Tukijoidemme avustuksella myös konsertin videokuvaukseen ja nauhoitukseen käytettiin uusinta tekniikkaa.

Hallitus oli laatinut päivälle aikataulun, johon piti mahtua kaikki asettautumis- ja lauluharjoitukset, äänenavaukset, rentoutus, lounas, onnittelut, lipunmyynnin ja narikan organisoinnit. Päivästä ei saanut kuitenkaan tulla liian pitkä, jotta lauluhetkellä niin

äänet kuin naisetkin olisivat täydessä terässä. Perinteiden mukaan käytiin laskemassa kukat Anna Mäkelän haudalle. Yhtään liikaa aikaa ei ollutkaan, sillä pikaisen lounaan jälkeen kuoron sihteeri Sari Manni, kuoronjohtaja Maikki Autio ja puheenjohtaja kiiruhtivat puolijuoksua onnittelijoita vastaanottamaan. Kaikki oli valmista. Seisoessamme lavan takana odottamassa saimme kuulla, että sali oli lähes täynnä. Olimme haltioissamme – työmme oli siis tuottanut tulosta, ja juhlasta tulisi todellinen juhla! Maikki oli harjoittanut ja psyykannut meidät joukkuevalmentajan tavoin huippusuoritukseen: tunnelma oli intensiivinen, ja kaikkien katseista näki, että tämä konsertti tehdään täydellä sydämellä. Joku kiersi kehää ja toinen siemaili hermostuneena vettä. Kädet hikoilivat. Kuulimme yleisön kohinan ja vaistosimme odottavan ilmapiirin. Kannustimme ja rohkaisimme toisiamme. Kun astuimme parrasvaloihin, saatoimme hetken kuvitella olevamme maailmanluokan tähtiä. Lähes täyden salin taputusten kohteena olo oli huumaavaa. Laulaminen tuntui hyvältä. ESS:n kulttuuritoimittaja Taina Salakka-Kontunen kirjoitti konserttiarvostelussaan, että varmasti Anna Mäkelä olisi ollut erityisen tyytyväinen siitä, että Naislaulajien juhlaohjelmassa oli niin paljon korkeatasoista musiikkia, joka oli sävelletty juuri naiskuorolle tai sitten etevästi sovitettu. ”Koko juhlakonsertti todisti ammattitaitoisesta ja määrätietoisesta työskentelystä. Suuri osa ohjelmaa myös laulettiin ulkoa, mikä aina vapauttaa laulajaa kokonaisvaltaiseen tulkintaan.” Ohjelmistosta todettiin seuraavaa: ”Thomas Morleyn ja John Bennetin madrigaalit soljuivat henkevän keveinä ja viehättävinä. Konsertissa kuultiin monia teoksia suomalaisilta nykysäveltäjiltä. Oli hengeltään klassisempaa, kuten Jukka Kankaisen Sävel ja Jukka Linkolan Silta, tai keveämpää, kuten Sami Hurmerinnan Jäätelökesä. Myös Ulf Långbackan laulut Runebergin teksteihin nousivat esiin mielenkiintoisina. Sekä Linkolan että Långbackan teokset olivat sangen vaativia niin soinnutuksiltaan kuin muiltakin rakenteiltaan.” Artikkelin mukaan myös vaativa Anna-Mari Kähärän Kesäyön valkeus oli yksi konsertin helmiä ja tarjosi tilaisuuden herkistelyyn. Sointiamme kehuttiin miellyttävän tasapainoiseksi ja nuorekkaaksi. Erikoismaininnan sai ykkösaltto, jonka soolokohdat olivat puhtaita sielukkaita. Sen lisäksi että valtaosan ohjelmistosta oli sovittanut oma Maikkimme, niin nyt myös kuorolainen oli tehnyt meille musiikkia. Mainiosti svengaavan ja naisenergiaa välittävän Voimaa voimasta säveltäjä ja sanoittaja on kakkosaltto Raija Kautonen.

​

Historiatyöryhmän työn tuloksia kuultiin laulujen lomassa. Juontaja, näyttelijätär Hellevi Seiro, istui laulujen ajan mustassa puvussaan lukunurkkauksessa, ja nousi kappaleiden välissä kertomaan tarinoita kuoron historiasta. Seiro loihti tummalla äänellään mielikuvia kuoron menneisyydestä aina Anna Mäkelän ajoista alkaen. Ykkösalttojen Kaija Pousi oli tilaisuuteen upeasti istuvien tekstien takana. Emme päässeet lavalta ilman kahta ylimääräistä kappaletta, ensimmäinen oli Scandinavian Shuffl e ja toinen Voimaa voimasta. Kun konsertti oli ohi, oli aika rentoutua. Alkajaisiksi nautittiin kakkossopraano Irja Taskisen kotona juhlajuomaa, ja varsinainen karonkka oli Bistro Alexin lasitetulla parvekkeella. Siinä tilaisuudessa tunnelmaa ei tarvinnut yrittää luoda. Lähitienoo raikui, kun kakkossopraano Leila Vainio-Kovamäen sanoittama tervetuliaislaulu vedettiin läpi. Vielä jaettiin kunniakirjoja, ja niitä saivat stemmaharjoittajien lisäksi puheenjohtaja, kuoronjohtaja Maikki, ja sihteeri Sari. Maikin kunniakirjassa luki mm. seuraavia perusteluja: ”Kiitos, että olet ollut vaativa, lempeä, hillitty, hillitön, ihmeidentekijä, Pro

naiskuoro koko vuoden.” Virkistystoimikunnan edustaja, kakkossopraano Mia Mäenpää irrotti kuorolta hersyvät naurut pakinallaan.Ravintolan yökerhossa ei ollut tietoakaan suomalaisesta jäyhyydestä. DJ huomasi ja huomioi meidät alusta alkaen. ”Onpa hienoa, että jo näin alkuillasta on hyvä meno... Täytyy sanoa, että rytmi on veressä”. Kyllä tämä joukkue kehittikin mitä omaperäisimpiä koreografioita. Todellakin – joukkue, tiimi. LNL sai syntymäpäiväonnittelut myös kovaäänisten välityksellä. Pieni joukko, Maikki mukaan lukien, jaksoi aina valomerkkiin asti. Kun aamu jo sarasti, päätimme nauttia yöpalaksi pitsaa. Viihdytimme pöydässämme istuvia mm. ”Jäätelökesällä”. Seuraavana päivänä olo oli onnellisen autuas. Itse asiassa koko seuraavan viikon sävelet soivat päässä ja jalat olivat irti maasta.