Tallinna 2004
Unohtumattomia hetkiä Tallinnan laulujuhlilla
Majapaikan edustalla. 2004.
Laululava. Tallinna, 2004.
Vuonna 2004 Lahden Naislaulajat pääsi kokemaan laululavan tunnelmaa Tallinnan laulujuhlilla. Osallistuimme juhlille yhteisellä matkalla Vääksyn lauluveikkojen kanssa. Tallinnan laulujuhlat täyttivät tuolloin 150 vuotta. Edellisen kerran kuoromme vieraili Tallinnan laulujuhlilla 1928.
Vääksyn Lauluveikkojen serenadi.
Erityisesti matkalta jäi mieleemme järkyttävän kova sade, joka aiheutti katujen tulvimisen valtoimenaan ja odotettu kulkuekin peruuntui. Tosin jotkut sissit järjestivät viraalikulkueen kumisaappaissa ja Filiannastakin osa ehti matkaan kylttimme kanssa kosteaan, mutta hauskaan marssiin. Tilanne kirvoitti pienryhmän keksimään loitsusanat Raija Kautosen tekemään Voimaa voimasta -kappaleeseen. (Tätä tuotosta ei esitetä julkisesti.)
Sataa. 2004.
Laulujuhlilla eturivin yleisön joukosta bongasimme iloksemme presidentti Tarja Halosen puolisoineen, jotka tervehtivät meitä iloisesti.
Vaikka rankka sade haittasi alkupäivien ohjelmaa, jäi matkasta monia ihania ja hauskoja muistoja. Illanvietto paikallisen kuoron kanssa oli hilpeä kokemus paikallisine tarjoiluineen. Olimme opetelleet vaativan Sii om leelo -kappaleen hyvin ja lopulta sitä ei esitettykään laulujuhlilla koska se oli kuulemma liian vaikea siellä esitettäväksi. Haaveilimme esittävämme sen illanvietossa ja pidättäydyimme juomasta tarjolle asetettuja kirkkaita juomia, mutta lopulta sitä hetkeä ei tullutkaan. Onneksi olemme sen jälkeen saaneet monta tilaisuutta vetää korkealta ja kovaa virolaisen kansanlaulun korkeana heläjävät sävelet! 90-vuotiskonsertissa johtajamme antoi meille vielä puoli sävelaskelta korkeammat lähtösävelet, joten…
Loppuajasta laulujuhlilla onneksi aurinkokin näyttäytyi ja Filiannat taikoivat jostain ihmeestä pienen piknikin ja istuivat laululavan edessä olevilla rinteillä kansallispuvuissaan nauttimassa eväistä ja tunnelmasta.
Matkakertomuksen lopussa Marja Leskinen kuvaa tunnelmia näin:
”Pääjuhlasta astelimme rantakatua pitkin majapaikalle. Lauloimme kävellessämme, lauloimme pysähdyksissä, lauloimme ja lauloimme. En koskaan unohda, miten sydäntä riipaisevalta tuntui On suuri sun rantas autius sinä kesäisenä päivänä. En koskaan unohda, miltä kuulosti sopraanotovereiden sensuelli Jäätelökesän lopetusfraasi sinä aurinkoisena hetkenä. En koskaan unohda miltä tuntui, kun paluulaivalla samaisena iltana Maikki sai meidät laulamaan hiljaa. En koskaan unohda, miten jotkut kanssamatkustajat yhtyivät hiljaiseen lauluumme.
Kaiken tämän takia rakastan olla tässä kuorossa.”
