Lahden Mieskuoron Markku Majaniemen kuvaus Lahden Mieskuoron ja Lahden Naislaulajien yhteiskonserteista ja Tarton matkasta 2006:

​

NÄIN UNTA KESÄSTÄ KERRAN TARTOSSA

YHTEISKONSERTTI

​

Saattaapa olla Lahden Mieskuoron historiassa ensimmäisiä kertoja, kun konsertin lähtökohtana on yhteiskonsertin toteuttaminen naiskuoron, Lahden Naislaulajien kanssa. Yhteistyötä on toki vuosikymmenten saatossa tehty, onpa Lahden Mieskuoron uljas lippukin syntynyt Lahden Naislaulajien, eritoten kuoron perustajan Anna Mäkelän aloitteellisuuden ansiosta.

Sysäyksen konkreettisemman yhteistyön aikaan saamiseksi antoi osaltaan vuoden 2005 tammikuussa järjestetty hiljaisen perjantain konsertti Ristin kirkossa Kaakkois-Aasian tsunamikatastrofin uhrien muistamiseksi. Lahden Mieskuoron toimiessa aloitteen tekijänä, varsinaisena ideoijana kunniajäsenemme Pantsa Paavola, saimme mukaan välittömästi Lahden Naislaulajat, jolloin Lahden seurakuntien oli luontevaa lähteä hankkeeseen mukaan yli seurakuntarajojen. Näin voidaan sanoa, että kuorot ja kuorojen johtajat Maikki Autio ja Juha Korkeamäki löysivät toisensa tämän maailmaa järkyttäneen katastrofin seurauksena.

Ajatus Tartossa pidettävästä yhteiskonsertista tehtiin talvella 2005. Kuoromme silloinen puheenjohtaja, Timo Räisänen, Lahden Naislaulajien puheenjohtaja Minna-Maija Jokisalo sekä kuorojen taiteelliset johtajat Maikki Autio ja Juha Korkeamäki päätyivät kovalla työllä toteutettavan Sibeliustalon konsertin tarjoamiseen Tarttoon. Tarton kuoron puheenjohtaja, Peeter Veske vastasi myönteisesti Timon pyyntöön, jonka jälkeen alkoi käytännön valmistelut. Syyskaudella 2005 Unkarin viinilaulujuhlien kiireet siirsivät kuitenkin konserttiohjelmiston yksityiskohtaisen valmistelun uuden kuoronjohtajamme Mikko Kalliomaan ja Maikki Aution harteille. Käytännön yhteydenotot siirtyivät Esa Pykälän vastuulle. Tartossa yhteistyötahona oli vuonna 2002 90-vuotisjuhliaan viettänyt Tarton Akateeminen Mieskuoro.

​

KONSERTTI SIBELIUSTALOSSA

​

Totesimme jälleen kerran, että uuden konserttiohjelmiston tekeminen on aina haasteellista. Tässä tapauksessa melkoisena kynnyksenä oli totuttautuminen sekakuorosointiin, taiteellisten johtajien laulujen tulkintaan sekä joidenkin laulujen rytmin ja sykkeen oivaltamiseen. On vilpittömästi myönnettävä, että sisarkuoromme oli merkittävästi edellä laulujen omaksumisessa ensimmäisissä yhteisharjoituksissamme. Harjoitusten edetessä voimme itse todeta soinnin parantuneen ja jopa johtajiemme taholta kuulla kiitosta kuoron hyvästä soundista. 

​

Sibeliustalon konserttimme oli joka tapauksessa menestys. Vapaalippulaisineen yli 450 kuulijaa on hyvä tulos 2.4.2006 sunnuntai-iltana. Taiteellisesti yllettiin varsin tyydyttävälle tasolle, yhteisnumerot olivat varsin tasapainoisia, Lahden Naislaulajien osaaminen ja tulkinnat olivat kohdallaan. Mieskuoron osuuden alkupuoli onnistui varsin mukavasti. Muutamien laulujen jälkeen tenoristemmojen viritys alkoi aavistuksen pudota, jolloin koko kuoron sointi muuttui sameammaksi. Bassot hoitivat oman osuutensa varsin mallikkaasti, samoin solistimme Raine Makkonen oli laulussaan varma, joskin kuorolla oli ensi alkuun vaikeuksia seurata tempoa. Konsertti oli joka tapauksessa molemmille kuoroille hyvä ja kannustava musiikillinen koulutustapahtuma, jossa saavutimme niin taiteelliset kuin taloudellisetkin tavoitteet. Näin oli luotu hyvä pohja tulevalle konsertillemme Tarton yliopiston akustisesti loistavassa salissa toukokuun 20. päivä 2006.

​

TARTTO

​

Hieman Lahden kaupunkia suuremmalla Tarton kaupungilla on takanaan uljas historiansa. Vanhan Hansa-kaupungin piirteet, eurooppalainen rakennuskulttuuri, kaupungin kadut, kujat ja aukiot, tuomiokirkon ja linnan rauniot, keskellä kaupunkia sijaitsevan yliopiston uljaat monumentaalirakennukset, hienot puistikkoalueet ja kaupungin läpi virtaavan joen vehmaat rannat antoivat mitä hienoimmat puitteet yhteiskonsertillemme. Edelliseen konserttivierailuumme 1995 verrattuna voimme todeta kaupungin todella muuttuneen, pesseen kasvonsa. Eristetyn, rappiolle päästetyn venäläisen varuskuntakaupungin ankeus oli pois pyyhkäisty.

​

Kuoromme suhteet isäntäkuoroomme, Tarton Akateemiseen Mieskuoroon luotiin musiikkineuvos Paavo Kiisken henkilökohtaisten kontaktien kautta kuoron taiteelliseen johtajaan Alo Ritsinkiin, Neljä vuotta sitten 90-vuotisjuhlaansa viettänyt kuoro on kuulunut koko historiansa ajan Eestin eturivin kuorojen maineikkaaseen joukkoon. Alo Ritsing on kuoron historiassa vasta neljäs taiteellinen johtaja. Hänenkin kautensa isänsä Richard Ritsingin jälkeen on alkanut jo vuonna 1974, tosin kuoron varajohtajana hän toimi jo vuodesta 1963 lähtien. Kuoro osallistui 100-vuotisjuhliemme yhteispohjoismaiseen konserttiin syyskuussa 2004. Tuoreiden kontaktiemme kautta voimme toteuttaa yhteiskonserttimme paikallisen kuoron isännyyteen tukeutuen.

​

MATKA

​

Päävastuun matkajärjestelyistä kantoi Lahden Mieskuoron puheenjohtaja Esa Pykälä. Lahden Naislaulajien puolelta järjestelyissä ja painatusten toteuttamisessa ansiokasta työtä tekivät kuoron puheenjohtaja Marjut Kärkäs ja Minna-Maija Jokisalo. Matkalle lähtijöistä naiskuoron puolelta oli 26 ja mieskuorosta 42 henkeä kuorojen johtajat, Maikki ja Mikko mukaan lukien. Eri stemmoissa laulajien lukumäärä oli sopusuhtainen, joten soinnillisesti kuorojen oma ohjelmisto sekä yhteisnumerot oli mahdollista toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla loistavassa yliopiston akustiikassa.

​

19.5. klo 18.00 tilausbussit starttasivat Helsingin Viking-terminaalia kohti. Tavanomaisen jonotuksen jälkeen päästiin Vikingin punavalkoiseen laivaan ja pienen etsiskelyn jälkeen jokainen kuorolainen löysi oman hyttinsä. Seuraavan päivän konsertti mielessä meno ja meininki matkaseurueessamme oli leppoisaa ja rauhallista. Buffet-illallisen, karaoken ja muutamien tanssin pyörähdysten jälkeen suurin osa matkalaisista hakeutui hyttiinsä jo hyvissä ajoin ennen valomerkkiä.

​

Laivan siivous alkoi sopivasti klo 07.00 mennessä, joten oli aika kiiruhtaa laiva-aamiaiselle. Siitä tunti eteenpäin olimme pakaaseinemme sataman pysäköintialueella odottavien virolaisbussien luona. Bussit buukattiin Tarton majapaikkojemme, hotelli Draakonin ja Pallaksen mukaan. Linja-autossa on aina tunnelmaa; Draakonin bussissa naiskuoron ilopillerit ”Pilli ja Pulla” laittoivat sekajoukkueiden tiedot koetukselle nokkelalla tietokilpailullaan, olipa toki mieskuoronkin puolelta päivänvalon kestäviä tarinoita ja vitsejä. Pallaksen bussista ei ole ensikäden tietoa, mukana olleet antanevat menosta ja meiningistä samansuuntaisia kommentteja, Taukopaikalla matkan puolivälissä ihmettelimme matkabaarin tukkoista myyntitouhua – limpparin, kahvin tai ohrapirtelön saamiseen meni aikaa kolmen vartin verran. Sateen suhruisessa säässä matkabaarin terassilla näyttivät parhaiten viihtyvän kotilot, joita oli sadoittain rakennuksen seinustoilla ja puun rungoilla.

​

KONSERTTIPÄIVÄ 20.5.2006

​

Hotellien sijainti oli erinomainen. Draakon, tyylikkäästi korjattu vanha hotelli, sijaitsi Raatihuoneen aukion laidalla parin korttelin päässä tulevasta konserttipaikastamme. Pallas, uudehko nykyaikainen hotelli, aivan tavaratalojen ja ostoskeskusten tuntumassa, oli paria korttelia kauempana yliopistolta. Huoneet olivat erinomaisen siistit, olipa joillekin kuorolaisille sattunut oikea sviitti asuttavaksi.

​

Lyhyt kierros majoittumisen jälkeen kaupungilla, läheisellä aukiolla ja kävelykadulla vahvisti myönteistä ensivaikutelmaa kaupungista. Siisteys, iloinen ja nuorekas tunnelma, tavaran runsaus ja edulliset hinnat houkuttelivat tekemään tuliaisostoksia tarttolaisista liikkeistä ja erikoisshopeista.

​

Pieni lepo hotellihuoneessa ennen konserttia teki hyvää ennen harjoitusten alkua, tosin harjoitusten alkamisajankohdasta ja paikasta oli pientä epäselvyyttä molemmissa hotelleissa, vaikkakin Esan laatimassa ohjelmassa siitä oli maininta. Sadekuuron raikastamina saavuimme yliopistolle klo 16.00 tietämissä ja siitäpä sitten molemmat kuorot äänen avaukseen ja oman ohjelmiston läpikäymiseen. Yliopiston juhlasali osoittautui, kuten edellisestä konsertistamme muistimme, todella akustisesti loistavaksi konserttipaikaksi. Salin mittasuhteet antoivat juuri sopivan kaiun, joka vielä hieman pehmeni yleisön saapuessa konserttiimme.

​

Sibeliustalon konserttimme kaltaista yleisömenestystä emme voineet toki toivoakaan. Kuulijoita lienee ollut reippaasti alle 100 henkeä jonkinmoisena selityksenä se, että kaupungissa musiikkitarjontaa on ympäri vuoden yllin kyllin ja että muutoinkin kuoromusiikin suosio ei ole enää entisensä. Neuvostovallan aikana musiikki, erityisesti kuorojen ohjelmistossa olevat isänmaalliset laulut olivat koko kansan henkinen selkäranka ja tapa ilmaista omaa identiteettiään. 

​

Isäntäkuorostamme konserttiin oli kutsuttu kuoron taiteellinen johtaja Alo Ritsing, jonka sävellys Santa Maria kuului mieskuoron ohjelmaan. Isäntäkuoromme puheenjohtaja Margus Arak ja pieni joukko kuoroon kuuluvia nuoria miehiä oli kuuntelemassa konserttiamme.

​

Mieskuoron osalta voitiin todeta, että Sibeliustalon esitykseen nähden kuoron sointi oli merkittävästi parantunut. Akustisesti loistavassa salissa laulaminen tuntui helpommalta, stemmat kuulivat ja kuuntelivat toisiaan ja solistimme, Raine Makkosen esitys oli täysipainoinen olletikin, kun kuoro pysyi mukana johtajan antamassa tempossa. Lahden Naislaulajat esittivät jälleen parasta osaamistaan, Soinnin puhtaus, rytmin herkkä ja joustava käsittely, laulun sanoman tulkinta oli korvia hivelevän kaunista. Kuorojen yhteisnumerot olivat entisestään kypsyneet, laulujen hienot yksityiskohdat, voimallisten miesäänten antamat mehukkaat soinnut ja rytmin hallinta tekivät lauluista todellisia kuoroteoksia, joista saimme erityiskiitokset. Konsertin päättänyt Suomen Laulu Alo Ritsingin johdolla oli jälleen upea esitys. Kuten olemme todenneet aikaisemminkin, kuoronjohtajana Alo Ritsing on todellinen shamaani. Tosin hän itse totesi konsertin jälkeen, että hän sai tehdä todella töitä saadakseen kuoron tulkitsemaan laulun hänen haluamallaan tavalla. 

​

Konsertin kuulijakuntaa varmaan ihastutti Raija Kautosen vironkieliset laulujen kuulutukset. Raija oli valmistellut käännökset kuoromme I-tenorin Tarmo Kaariksen kanssa. Tarmon johdatuksella Raijan Viron kielen ääntämys tuntui luonnistuvan niin kuin tarttolaiselta kukkakauppiaalta. Kiitos Raija !

Konsertin jälkeen voimme todeta; kyllä kannatti tulla !

​

KARONKKA JA HARD ROCK HALLELUJA

​

Karonkkapaikaksi oli valittu lähellä yliopistoa, puistikon kupeessa sijaitseva Püssirohukelder-ravintola, upea holvikaaren muotoon muurattu, 200-300 henkeä vetävä avoin Sali. Korkeaa, holvattua tilaa kiersi ravintolaparvi, jonne myöskin kuorojen karonkkapaikka oli sijoitettu. Pienen odotteluajan jälkeen saapuivat kunniavieraamme Tarton akateemisesta mieskuorosta Alo Ritsingin ja Margus Arakin johdolla. Pidemmän tovin jälkeen saapuivat ryhdikkäät laulajasisaremme saatuaan Maikilta ensin tuoreeltaan palautteen konsertin onnistumisesta. Ja ottaahan se muukin sonnustautuminen oman aikansa.

​

Seurasimme huolestuneina alakerran esiintymislavalla soittimiaan virittävän rock-orkesterin edesottamuksia. Soundit olivat näin Hard Rock Halleluja -iltana sitä luokkaa, että kellarin akustiikassa ei naapurin sanoista saanut selvää eikä laulullisista tervehdyksistä senkään vertaa. Olisimmepa saaneet viettää perinteisen karonkan samoissa tiloissa ”normaaleissa olosuhteissa”. Isäntäkuoromme taiteellinen johtaja Alo Ritsinglle luovutettiin Lahden Mieskuoron Säveltaitelijamerkki n:o 2 tunnustuksena hänen ansioistaan eestiläisen kuoromusiikin säveltäjänä, vaikuttajana musiikkielämässä sekä tulevana Eestin laulujuhlien taiteellisena johtajana. Tarton Akateeminen Mieskuoro sai tuliaisinamme LM:n tunnuksella varustetun Pikkuporon, kuoron edellinen ja nykyinen puheenjohtaja ”Tosi miehen grillaussetin” sekä haasteottelua varten koko kuoro Mölkky-pelin.

​

Illallisemme näissä euroviisutunnelmissa ei ollut kovinkaan onnistunut, kaikki saivat ruokansa ja juomansa, kuka kylmempänä ja kuka taas lämpimämpänä. Parhaansa tarjoiluväki toki teki ja viimein taloudenhoitajamme ja puheenjohtajamme saivat laskut stemmaamaan. Se oli alku suurelle Hard Rock Halleluja -illalle, joka sitten jatkui pikkutunneille. Suomen menestystä viisumittelössä seurattiin mitä moninaisimmissa paikoissa. Eräs tiivistunnelmaisimmista katsomoista löytyi hotelli Draakonin sviitistä 300 ja risat, jonka varsinaisista asukeista ei oikein saanut selvää, olivatko sitten ”Pilli ja Pulla”. Hyvin tähän kaksioon mahtui 20-30 hengen kuorolaisten joukko, jonka kannustushuudot ja pistelaskun pointsit kuuluivat varmaankin Raatihuoneen aukiolle saakka. Niin sitten itse kukin meistä voi kertoa vanhainkodin kiikkustuolissa ikimuistoisesta konserttimatkasta Tarttoon, kun Suomi voitti Euroviisut. Voiton siivittämänä niin sanotusti ”tavattiin torilla”, viriteltiin yhteislauluja, onniteltiin ja otettiin vastaan onnitteluja tarttolaisilta, kohotettiin maljoja, oltiin sankareita kaikki tyynni, oltiin suuremmissa ja pienemmissä ryhmissä kierroksella Tarton kesäisessä yössä.

​

PALUU ARKEEN

​

Sunnuntaiaamu aukeni auvoisana voitonjuhlien jälkeen. Olimme sopineet tapaavamme aamiaisen jälkeen isäntäkuoromme puheenjohtajan Margus Arakin, Draakonin luona opastettua kaupunkikierrosta varten. Tieto kierroksesta ei tavoittanut läheskään kaikkia, joten pienemmällä ryhmällä kiertelimme yliopiston takana sijaitsevan puistikon aluetta. Romanttiset sillat, linnan ja katedraalin rauniot, patsaat ja puistikkoa ympäröivät arvorakennukset olivat näkemisen ja kokemisen arvoiset, erityisesti korjauksen alla olevassa katedraalissa oleva kapea silta korkealla lattiatasosta.

​

Järkevänä ratkaisuna oli, että bussiemme lähtö kohti Tallinnaa oli klo 13.00. Taiteelliset johtajamme Mikko ja Maikki kokosivat ajatuksiaan ja tuntemuksiaan konsertistamme. Oli ylletty tasollemme, saldo oli positiivinen. Mikseipä taas piankin voida löytää uusia yhteisprojekteja, hyvää yhteistyötä kannattaa ehdottomasti jatkaa. Mieskuoron puolelta puheenjohtaja Esa Pykälä kiitti Lahden Naislaulajia hienosta yhteistyöprojektista ja ajatuksella yhteistyön uusista visioista luovutti kuoron taiteelliselle johtajalle, Maikki Autiolle, rintakorin ”Aatamin omena”, kerran haukattuaan pitää sitä saada lisää. Raija Kautoselle luovutimme kuoromme 100-vuotishistoriikin perustietojen syventämiseksi seuraavaa yhteisprojektia varten.

​

Matkalla Tallinnaan me mieskuorolaiset tunsimme olevamme erityisen etuoikeutetussa asemassa. Naiskuorolaisten virittämät keveämpien laulujen sävelet ja sovitukset olivat todella upeita. Mieskuoronkin oli laitettava parhaimmat voimat peliin, Raine Makkonen hurmasi bravuureillaan kanssasisaremme. Tulipa taas mieleen, että tämäntapaiseen tilanteeseen sopivaa ohjelmistoa ei kuoroltamme oikein tahdo löytyä. Palataanpa siihen tulevan laulukauden alussa.

Sama jonotus klo 17.00 lähtevään Rosella-laivaan, pakaasit säilytykseen, syömään, tanssahtelemaan, ostoksille ja sittenpä oltiinkin jo Katajanokalla. Pienen hissiepisodin jälkeen olimme matkalla kohti Lahtea.

​

Kiitokset Mikko ja Maikki, Esa, koko Lahden Naislaulajien väki aktiivit etunenässä sekä kuoroveljet !

 

Markku Majaniemi